Kissa pistoksissa – kiihkeää joulunodotusta.

Hups! siitähän on mennytkin jo tovi kun oon ton viime julkasun kirjottanu…

Raskausdiabetes… Tuntuu jotenki oudolta että diagnoosi lätkästään van yhen sokerirasituksen perusteella. Oon nyt pari viikko mittaillut tolla sormimittarilla ja kaikki arvot on ollu hyviä. Huh helpotus. Tossa torstaina soittelin diabeteshoitajan kanssa ja se sano että voi vähentää käyrien (6 pistosta päivässä) ottamista yhteen tai kahteen kertaan viikossa. Sen lisäksi pitää vielä ottaa yksittäisiä arvoja, varsinki jos syö jotenkin normaalista poikkeavasti. Hirveesti muutoksia mun ei oo tarttenu tehä ruokavalioon. Vaikka mulla on runsaasti ylipainoa niin perusruokavalio on kyllä kunnossa. Nyt vaan täytyy kiinnittää kuidun määrään ja siihen että syö säännöllisesti. Vuorotyössä tää on välillä haastavaa mutta sunnittelulla siitäki selviää. Toisina päivinä paremmin ku toisina. Nyt kyllä helpottaa ku ei tartte niin usein mitata ja näyttää siltä ettei yövuorojakaan oo niin paljon. Saa nähä mitenhän sitä jaksaa herätä aamulla kun on tottunu hiukka pidempiin yöuniin… Mutta onhan se mukavaa kun on illat vapaana. Sitähän vois kokeilla jotain sosiaalista elämää. Täällä taas valvotaan töissä ja kahden yön päästä lähdetäänkin junalla kohti anoppilaa joulun viettoon. Aluksi jännitti kyllä tosi paljon. Ensinnäki tää on eka joulu anoppilassa ja toiseksi tää syömishomma oli aika paljon mielen päällä. Nyt nuo lukemat on kuitenki osottanu että kyllä se varmaan menee ihan hyvin. Pitää vaan ne kaikista sokerisimmat herkut pitää minimissä ja muistaa syyä aina salaattia ruoan kaverina. Onneksi vihannekset ja hedelmät on aina hyvin maistunu mulle.

Eilen tuli keskusneuvolasta lappu että mun rakenneultra-aika on siirretty tammikuulle. Eihän se oo ku reilu viikko enemmän mutta ei millään malttais oottaa.

Ajatella, ens kerralla.ku on neuvola, saadaan laput (mm.) äitiyspakkauksen hakua varten. Näin esikoista ottaessa kyllä ehottomasti haluan äitiysavustuksen nimenomaa pakkauksen muodossa. Se on mahtava asia mikä meille suomalaisille annetaan. 

 mestarikuvaaja asialla :D

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä seuraava päivitys tulee joulun jälkeen joten näihin kuviin ja tunnelmiin....

Radia pukkaa...

Ohhoh, viime päivityksestä onki vierähtäny jo pari viikkoa... Nistähän sitä nyt sitte alkais... Pitäisköhän tunkee kaikki tähän samaan viestiin vai pätkästä jostain kohti?

Jos vaikka alotellaan sillä sokerirasitustestillä. 

Edellisenä päivänä oli tietenki isänpäivä ja suunnitelmmien mukaan brunssi. Tulihan siinä sitten syötyä ihan kiitettävästi. Illalla ku ajattelin että vois pikkasen ottaa vielä jatkoaikaa ni hokasin että sehän on jo paastoaika alkanu... Tosi kiva ku toiset herkuttelee ja itellä maha kurnii... Mutta kyllähän sitä aina nyt yhen illan pärjää. Ei siinä kiukuttelut auta. Aamulla oli niin jano että oli pakko vetää se sallituu 1 lasi vettä naamaan. Saatiin kyyti aamulla terveysasemalle. Harmi vaan että kuskin piti olla ite seiskalta töissä joten jouduttiin vähän  aikaa ootteleen siinä. Onneks ovet aukes jo pikkasen aiemmin mitä olis pitäny ni riitti yks kävelylenkki. Olis vissiin pitäny vähän kovempaa kävellä ni olis paastoarvo ollu vähän alhasempi :D Otettiin verikoe siinä eka sormesta ja sitten verisuonesta. Sitte litku naamaan. Mulla oli vadelman makunen. Ei mitään ihan ylipahaa. Maistu aika esansiselle ja liian ärtsylle mehulle. Sitte vaan ootteleen. Olin kyllä onnekas ett sain miehen mukaan pitämään seuraa vaikka taisin kyllä olla niin väsyny etten varmaan ollu mitään parasta seuraa. Sitte otettiin vielä 2 näytettä suonestä noin tunnin erolla. Sitte päästiinki kotiin. 

Siihen aikaan mulla vielä tuli aika helposti huono olo ja ku rasituksen jälkeen kävästiin hesellä ni eihän kotimatkasta meinannu tulla mitään. Äkkiä vaan bussiin ja sängynpohjalle. Pikku päikkäreiden jälkeen maailma näytti ihan erilaiseta. Ja pojat oli jättäny mulle eilisiä herkkujaki :D

Vaikka sormesta otettu näyte sano paastoarvon olevan juuri rajalla niin suonesta otettu näyte paljasti arvon oevan hieman korkea. Myös seuraava arvo oli vähän yli sallitun =(. Eipä tämä nyt mikään hirvee yllätys ollut mutta....

Hirveetä googlettelua ja syyllistystä....

Torstaina viimein oli neuvolalääkäriaika. Ei ihan mitä odotin. Heti ekana housut kinttuun ja pöydälle. Ei siinä mitään, alan jo tottua. Samalla pientä jutustelua. En kerkee oikeen sanoo mitään ku lääkäri taivastelee että on niin korkeella ko kohtu että onkohan siellä kaksoset tulossa. Ei meinannu uskoo ennen ku luki koneelta ultraoitajan lausunnon. Hetki meni ennen ku kuulu sydänäänet mutta kyllä ne sieltä napattiin 154 <3 Ei kait siinä mitään... Oli jo melkeen heittämässä mua pihalle ja puhu että mitä seuraavaksi. Sanoin että on jo käyny sokerirasituksessa ja sitte se katto koneelta arvot. 2 oli yli sallitun. Sitte äkkiä th:lle sanoon että hoitaa eteenpäin. Ok. Sitte mulle lyötiin lapu kouraan että ruokapäiväkirjaa pitäis kirjotella. Muhun otetaan sitte yhteyttä jatkosta.

Sitte eka kokonaan vapaa viikonloppu aikoihin... Vai? Menee viikot ihan sekasin :D

Eilen oli tää toinen ultra. Saatiin tarvittava aivokuva. Oli kyllä jännä katella ku siellä se heilutteli jo käsiä ja jalkoja. Pituutta oli tullu kahessa viikossa noin neljä senttiä. Aika huikeeta. Nyt on tiedossa jo aina rakenneultraan. Saatiin vielä tämän vuoden puolelle. Sitte ultraaja laitto viestiä siitä mun radiajasta kun se ei jostain syystä näkyny koneella. Samana päivänä mulle sitte soitettiinki ja aika on ens viikolla. 

Oli mulla kyllä mielessä kirjottaa vielä joulunvalmisteluista mutta ku täss meni aika pitkään ku tn kirjotin ja tässä olis vähän töitäki tehtävänä... Ens yövuoro on maanantai-torstai joten sillon viimeistään seuraavaa päivitystä.

Ps. Ompa vähän tylsän näkönen tää postaus heti ku on enemmön tekstiä... Mitenhän tästä sais sellasen että jaksaa lukee loppuu asti?

 

Jännitystä ja kauhua...

Vaikkei tässä nyt isiä ja äitejä ihan sanan varsinaiessa merkityksessä vielä olla ni ajattelin järkätä sunnuntaiksi pikkasen erilaista ohjelmaa. Piti pikaisesti kehitellä menu eilen ennen ku mies kerkes  kauppaan. Pitää aamulla vielä kävästä ainkin omenaa ja metukkaa hakemassa kunhan pääsen täältä yövuorosta. Toivottavasti tulee kiva ilma. Tarkotuksena olis käydä vähän pidempi lenkki kiertämässä. Saa kunnon laatuaikaa <3

Mun alkuperänen suunnitelma oli tehä ihana suklaakakku mun entisen työkaverin (terkkuja vaan Sirulle) ohjeella mutta sitten huomasin että maanantaina on kauan pelätty sokerirasituskoe. Multa ei oo kovin usein mitattu verensokeria joten hiukka jännittää että mitä ne sanoo. Varsinkin kun raskaanaolevilla ne rajat on käsittääkseni vielä normaalia alhasemmat. Yritän tässä muistella että olikohan meillä työhöntulotarkastuksen verikokeissa paastoarvoa. Mitään oikeeta rasituskoetta en oo koskaan aikasemmin tehny. Ajatus jostain insuliinin pistelystä ei todellakaa houkuttele. Onneks suurin osa diaknoonin saaneista saa sokeriarvot kuntoon pelkän ruokavaion avulla. Mutta ei nyt vielä heitetä kirvestä kaivoon. Koitos on vasta edessä. 20.11 onki sitte neuvolalääkäri missä ilmeisesti käydään tulokset läpi. Kävin taas lukemassa ajan ratoksi kivoja kokemuksia neuvolalääkäreistä. En tiennykkään että siellä saattaa olla joku tk-lääkäri ja mies joka ei oo melkeen alapäätä koskaan nähnykään. JAIKS.

Kuva on mun ottama mutta taideteos ei. Tää on jossain alikulussa Oulussa... Muistaakseni

Nyt on tullu ihan yökkimistäki. Onneks mitään ei oo tullu ulos. Hieman on huipannukki. Mittasin ihan huvikseen verenpaineen ja se oli ihanteellinen. Mutta onhan se tietenki mun normaalia matalempi että sen takia huippais... Siis vaikka ihan vaan istuskelee. Noustessahan sitä välillä saattaa heikottaa mutta ei kyllä yleensä muuten. Pitäis vissiin juua enemmän.. Mutta nytki pitää ravata vessassa jatkuvasti...

Näihin kuviin ja tunnelmiin

-Emma, 12+6

Mitä ihmettä? Sieltähän löytyi vauva...

Nyt se on viimeistään todistettu että vahvasti raskaana täällä ollaan. Kaikki näytti olevan hyvin. Löyty  kättä, 2 jalkaa ja hillitön pää. :D Nyt kyllä aika helpottunut olo. Seuraava etappi on sokerirasitustesti. Ei kyllä hirveesti innostais herätä seiskaksi sinne testiin mutta mitäpä sitä ei oman pienokaisen eteen tekis.

Laitoin tonne sivupalkkiin ton toisen ultran kun pitää käydä toinen kerta että saadaan kunnon kuva aivojen keskiviivasta. Se siellä kuulemma näky mutta kuvaa suurentaessa meni niin suttuseks että otetaan isommilla viikoilla vielä uudestaan ni saa sitte senki papereihin. Vaikka varsinaisiin seulonntoihin ei haluttu niin niskapoimu mitattiin ja se oli o.

Hihii, on se niin söpö <3

Emma, 12+1

Nyt töihin.

Yökyöpelin mietteitä...

Nyt menossa yövuoro 2/2. Ei oo enää pitkä aika niskapoimu-ultraan.

Viime yö meni aika synkissä merkeissä. Raskausoireet on lieventyny ja siitä johtuen päähän on tullu kaikenlaisia kauhuskenaarioita. Lueskelin eilen monta tuntia keskenmenoista ja kemiallisesta tyhjennyksestä. Ei kovin hyvä idea. Mutta mulla ei vieläkään oo mitään muta todistetta raskaudesta ku ne raskaustestit... Tai nehän meni roskiin. Nyt mulla on enään kuva niistä.

Onneksi oon kuullu myös rohkasevia kommentteja ja vertaistukea, Aika hullua. Raskaudessa voi tapahtua MITÄ vaan. On ne sikiöt kovia sissejä.

Jossain ulkomailla (*lähde, joku keskustelupalsta :D)  lääkäri antaa sukupuoliarvion jo tämän ekan ultran perusteella.

Mitenhän sitä pääsis vähän sellaseen "happy thoughts" mielentilaan. Onneks tää yö on ollu sitte rauhallisempi tällasten ajatusten suhteen. Mulla ollu aikamoisia kipuja aaselässä ja ne vieny huomiota raskaudelta mutta onneks nekin näyttää nyt helpottuneen.

Aika vahvasti alkaa näyttää siltä että tänä vuonna eka yhteinen joulu. <3 Pitää vielä ens viikon perjantaihin oottaa ni näkee että mitkä päivät saan vapaaks. Toivottavasti siinä on useempi päivä ni ei tartte ihan pikavisiitille lähtee anoppilaan. Matkaa on kuitenki useempi tunti. Viimiset kolme vuotta oon ollu töissä koko joulun ja sitä edellisenä olin aaton töissä ni onhan se mukavaa pitkästä aikaa päästää kunnon joulua viettään. Me kyllä ollaan kyllä järkätty kaikenaista sinne ympäille tai sitte oon kävässy vanhempien tykönä työvuorojen välissä mutta eihän se oo sama. Oon aina tykänny joulusta nyt kun mulla on "oma perhe" niin saa siihen vähän uutta twistiä.

-Emma, 11+6  

Neuvola-asiaa

Tiistaina Maanantaina oli eka neuvola... Ja kuten yleensä joudun toteamaan niin jännitin ihan turhaan. :D
Tosi mukava oli "neuvolan täti" pöydän toisella puolella. Harmi vaan että tämä nimenomainen ei oo meidän oma th vaan sijainen. Ens kerralla sitte saadaan tietää minkälaisen henkilön kanssa jullaan jatkossa juttusille.

Kaikenlaista lippulappua sieltä saatiin. Pitäisi varata aika hampaiden tarkistukseen. Hammaslääkäri ei oo koskaan ollu mikään mieleinen paikka ja yhtä ensiapukäyntiä lukuunottamatta viime hammashuollosta on lukunu melkeen 10 vuotta. Nyt olis kyllä täydellinen aika huolattaa hampaat kun päästään jonon ohi ni sais senki kuntoon ennen vauvan syntymää.

Laitoinkin tonne sivupalkkiin että minkälaisia käyntejä varailtiin. Eli verinäyte, 1. ultra, sokerirasitus ja neuvolalääkäri. Nuo verikokeet onkin jo ens viikolla. Pitää keksiä kaikenlaista menoa että aika menisi hieman nopeammin. Kovasti jo polttelee halu päästä tonne ultraan. Jos sitä jaksais ens viikolla mennä käymään pitkästä aikaa salilla. Pitää pistää PT:lle viestiä että sattuisko olemaan enää aikoja vapaana. Jos ei niin varmaan pärjään myös itekseni. Pitää vaan kattoo oman kunnon mukaan.

Kuva täältä

Siellähän mitattiin myös verenpaine, hemoglobiini, virtsasta jotain ja paino ja pituus. Tai no pituudeksi riitti se mitä sanoin mutta paino. Tosi kiva ku se näyttää monta kiloo ku enemmän mitä oma vaaka ku olin pari päivää aiemmin käyny. Mutta ei kait se auta. Se oli mun sen hetkinen paino ja vaikka se oliski ollu pari kiloo tai enemmänki alempi ni ei se poista sitä tosiasiaa että olen ylipainoinen ja reippaanpuoleisti. Viime aikoina ei ole ruoka oikein maistunut. Tuntuu että voi syödä vain pieniä annoksia mutta sitte jo parin tunnin päästä tai aiemminki taas sellanen olo että pitäis saaha jotain syötävää.. Mutta ekaa kertaa ikinä jos ottaa siinä vaiheessa vaan vaikka omenan tai piltin ni se auttaa... Ainaki hetkeksi. Tänään ei oo töissä mukana hedelmiä ku ne oli loppunu ja se harmittaa. onneks löysin repun pohjalta piltin ni saa vähän välipalaaki. Onneks pääsen tänään pikkasen aiemmin töistä kun otan ylitöitä pois. Sitte lähetäänki kohti pohjoista näkemään mun vanhempia ekaa kertaa raskausuutisen jälkeen.

Pesänrakennusta

Vielä ei uskalla alkaa vauvan huonetta mutta sain laitettua keittiöön uudet matot.

NetAnttilssa oli hyvät alennukset joten oli pakko ostaa nämä mitkä olin jo aiemmin bongannu. Sopii hyvin mun mielestä kokonaisuuteen. Tykkään kyllä sisustuksesta mutta en osaa mitenkään hiensti yhistellä kaikkee. Katon vaan mikä mielyttää omaa silmää. Pikkuhiljaa alkaa näyttää jo omalta eikä kaikki oo vaan kerääntyny sieltä täältä saatuina. Ei siinä mitään. En osaa kieltäytyä jos joku jotain tarjoo mutta onhan se kiva että ite saa miettiä että miten mikäkin käy kokonaisuuden kanssa.

Tämä on vuokra-asunto joten suurempia muutoksia ei voi tehä. Tämä 74 neliöinen kolmio on kyllä toiminu meillä hyvn ja tykätään tästä kovasti. Olis tarkotus tässä viel tovi asua. Ellei sitten miehen työtilanne pakota muuttamaan toiseen kaupunkiin

pohdintaa...

Oon paljon parempi alottaan asioita mitä kattoo ne loppuun asti. Oon oikeestaan aina ollu sellanen. Mikään ei oo niin mukavaa ku alottaa ja suunnitella uutta projetia, niinku esim. blogia. :D Ei oo eka blogi minkä oon alotanu mutta koska niillä ei oo ollu lukijoita enkä oo oikeen saanu jutun juurta sinne ni ne on aika nopeesti hautautunu. Nyt aihepiiri on kyllä sellanen että se on läsnä koko ajan niin kauan ku oon raskaana.... Eikä sitte tää blogi unohtus sen mukana.

Mehän keskusteltiin jo yli vuotta sitten että nyt on lupa vauvan tulla, "tulee jos on tullakseen". vauvaa ei kuitenkaan kuulunut. Me mentiin naimisiin tammikussa ja sitä ennen oli väli nämä asiat laitettiin hetkeksi taka-alalle. Kyllä sitä kuitenki tuli mietittyä että onkohan kaikki hyvin kun ei sitä plussaa kuulu. Mun kierto on kuitenki aina ollu säännöllinen. Häiden jälkeen sitte alettiin enemmän tähtäileen ja välillä tikutinki ovulaatiota. Nyt kesällä se sitte tärppäs. Se on niin jännä miten sitä on jotenki keskittyny niin siihen "yrittämiseen. Että ajotukset menee kohilleen ja sitten vaan odotellaan. Ja sitte ku se positiivnen tulos tulee ni tuntuu ihan omituiselta. Mitä nyt? Nyt sitte oon ollu 24/7 miten nyt töiltä ja muulta elmältä kerkeen netissä lukemassa että mitä kaikkee tähän raskaana olemiseen liittyy. Aikasemmin piti oottaa noin kaks viikkoo ennen kuukautisten alkua mutta nyt plussasta pitää oottaa kuukausi neuvolaan ja siitä vähintään viikko ultraan.

3 raskaustestiä ei voi olla väärässä. Jotain sillä täytyy olla. Lähipiirissä on ollu sen verran kaikenlaista etten ihan vielä voi olla luottavainen että kaikki on hyvin. Tieto lisää tuskaa. Silti tavallaan jo suunnittelen ristiäisjuhlia pidettäväksi mun vanhempien tykönä ens kesänä kun niillä on paremmin tilaa.

8+5

Plussatuulia...

Uskomatonta. Se asia mitä olen toivonut koko ikäni on tullut toteen. Oon saanu sulatella tätä asiaa jo kolme viikkoa. Miten se aika niin matelee? Tuntuu että raskaustestin teosta olisi jo ijäisyys. Tupakoinnin lopetin jo puolitoista vuotta sitten eikä alkoholiakaan kovin usein juo. Toistaiseksi raskaus on muuttanu aika vähän jokapäiväistä elämääni. Ehkä suurin ero tällä hetkellä koskee kahvia. En ole mikään kova kahvin kittaaja mutta kolmivuorotyötä tekevänä joudun yöllä turvautumaan kahviin piristeenä. Suurin suositeltava annos kofeinia on 300mg eli 3 pientä (kuka sellasia edes juo?) kuppia. Toistaiseksi kaikki on sujunutkin hyvin. Saa nähdä miten sitten kun iki-ihanat pätkäaamut astuu kuvioon. En oo koskaan ollu mikään aamuihminet ja unet ennen aamuvuoroa jää aika vähäisiksi. Onneksi minulla ei ole ongemia ottaa päikkäreitä niin niillä saa paikattua tarvittaessa univajetta. Yleisimmin yövuorojen lomassa.

Toistaiseksi kaikki ovat ottaneet uutisen todella hyvin ja lähipiirissä tätä on jo odotetukin. Alunperin olisin halunnut odottaa ensimmäisen kolmanneksen ennen kun kerrotaan mutta kun se pluss pärähti testiin niin sitähän halusi kuuluttaa koko maailmalle. Ei ihan niin avoimia olla oltu mutta vanhemmille ja sisaruksille kerrottiin seuraavana päivänä. Ja ystäville sitten pikkuhiljaa kun sopiva tilaisuus on tullut. Jännittäviä aikoja elämme! Vielä pitäisi reilu viikko odottaa ensimmäistä neuvola-aikaa. Kovasti mietityttää että tuleeko ja kuinka paljon sanomista mun painosta. Oon aina ollu ylipainonen. Pienestä pitäen. Aikamoista jojoilua aikuisikä. Viime syksynä otin kuukausikortin kuntosalille ja pudotin tas hyvän määrän Sitte joain tapahtu ja paino jumi. Ees taas samat kilot lukemattomia kertoja. Kesä meniki sitte pinon puolelta uskomattoman penkin ale ja painoo tuli ihan liikaa. Nyt niitä sitte tässä pudotellaan. Ihan pikkuhiljaa. Terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla. Ei poppaskonsteja. Jossain vaiheessa raskautta varmasti paino alkaa nosta ja vatsa kasvaa kunhan terveys etusijalla niin eiköhän kaikki mee hyvin.    

Raskaana kunnes toisin todistetaan.