Neuvola-asiaa

Tiistaina Maanantaina oli eka neuvola... Ja kuten yleensä joudun toteamaan niin jännitin ihan turhaan. :D
Tosi mukava oli "neuvolan täti" pöydän toisella puolella. Harmi vaan että tämä nimenomainen ei oo meidän oma th vaan sijainen. Ens kerralla sitte saadaan tietää minkälaisen henkilön kanssa jullaan jatkossa juttusille.

Kaikenlaista lippulappua sieltä saatiin. Pitäisi varata aika hampaiden tarkistukseen. Hammaslääkäri ei oo koskaan ollu mikään mieleinen paikka ja yhtä ensiapukäyntiä lukuunottamatta viime hammashuollosta on lukunu melkeen 10 vuotta. Nyt olis kyllä täydellinen aika huolattaa hampaat kun päästään jonon ohi ni sais senki kuntoon ennen vauvan syntymää.

Laitoinkin tonne sivupalkkiin että minkälaisia käyntejä varailtiin. Eli verinäyte, 1. ultra, sokerirasitus ja neuvolalääkäri. Nuo verikokeet onkin jo ens viikolla. Pitää keksiä kaikenlaista menoa että aika menisi hieman nopeammin. Kovasti jo polttelee halu päästä tonne ultraan. Jos sitä jaksais ens viikolla mennä käymään pitkästä aikaa salilla. Pitää pistää PT:lle viestiä että sattuisko olemaan enää aikoja vapaana. Jos ei niin varmaan pärjään myös itekseni. Pitää vaan kattoo oman kunnon mukaan.

Kuva täältä

Siellähän mitattiin myös verenpaine, hemoglobiini, virtsasta jotain ja paino ja pituus. Tai no pituudeksi riitti se mitä sanoin mutta paino. Tosi kiva ku se näyttää monta kiloo ku enemmän mitä oma vaaka ku olin pari päivää aiemmin käyny. Mutta ei kait se auta. Se oli mun sen hetkinen paino ja vaikka se oliski ollu pari kiloo tai enemmänki alempi ni ei se poista sitä tosiasiaa että olen ylipainoinen ja reippaanpuoleisti. Viime aikoina ei ole ruoka oikein maistunut. Tuntuu että voi syödä vain pieniä annoksia mutta sitte jo parin tunnin päästä tai aiemminki taas sellanen olo että pitäis saaha jotain syötävää.. Mutta ekaa kertaa ikinä jos ottaa siinä vaiheessa vaan vaikka omenan tai piltin ni se auttaa... Ainaki hetkeksi. Tänään ei oo töissä mukana hedelmiä ku ne oli loppunu ja se harmittaa. onneks löysin repun pohjalta piltin ni saa vähän välipalaaki. Onneks pääsen tänään pikkasen aiemmin töistä kun otan ylitöitä pois. Sitte lähetäänki kohti pohjoista näkemään mun vanhempia ekaa kertaa raskausuutisen jälkeen.

Pesänrakennusta

Vielä ei uskalla alkaa vauvan huonetta mutta sain laitettua keittiöön uudet matot.

NetAnttilssa oli hyvät alennukset joten oli pakko ostaa nämä mitkä olin jo aiemmin bongannu. Sopii hyvin mun mielestä kokonaisuuteen. Tykkään kyllä sisustuksesta mutta en osaa mitenkään hiensti yhistellä kaikkee. Katon vaan mikä mielyttää omaa silmää. Pikkuhiljaa alkaa näyttää jo omalta eikä kaikki oo vaan kerääntyny sieltä täältä saatuina. Ei siinä mitään. En osaa kieltäytyä jos joku jotain tarjoo mutta onhan se kiva että ite saa miettiä että miten mikäkin käy kokonaisuuden kanssa.

Tämä on vuokra-asunto joten suurempia muutoksia ei voi tehä. Tämä 74 neliöinen kolmio on kyllä toiminu meillä hyvn ja tykätään tästä kovasti. Olis tarkotus tässä viel tovi asua. Ellei sitten miehen työtilanne pakota muuttamaan toiseen kaupunkiin

pohdintaa...

Oon paljon parempi alottaan asioita mitä kattoo ne loppuun asti. Oon oikeestaan aina ollu sellanen. Mikään ei oo niin mukavaa ku alottaa ja suunnitella uutta projetia, niinku esim. blogia. :D Ei oo eka blogi minkä oon alotanu mutta koska niillä ei oo ollu lukijoita enkä oo oikeen saanu jutun juurta sinne ni ne on aika nopeesti hautautunu. Nyt aihepiiri on kyllä sellanen että se on läsnä koko ajan niin kauan ku oon raskaana.... Eikä sitte tää blogi unohtus sen mukana.

Mehän keskusteltiin jo yli vuotta sitten että nyt on lupa vauvan tulla, "tulee jos on tullakseen". vauvaa ei kuitenkaan kuulunut. Me mentiin naimisiin tammikussa ja sitä ennen oli väli nämä asiat laitettiin hetkeksi taka-alalle. Kyllä sitä kuitenki tuli mietittyä että onkohan kaikki hyvin kun ei sitä plussaa kuulu. Mun kierto on kuitenki aina ollu säännöllinen. Häiden jälkeen sitte alettiin enemmän tähtäileen ja välillä tikutinki ovulaatiota. Nyt kesällä se sitte tärppäs. Se on niin jännä miten sitä on jotenki keskittyny niin siihen "yrittämiseen. Että ajotukset menee kohilleen ja sitten vaan odotellaan. Ja sitte ku se positiivnen tulos tulee ni tuntuu ihan omituiselta. Mitä nyt? Nyt sitte oon ollu 24/7 miten nyt töiltä ja muulta elmältä kerkeen netissä lukemassa että mitä kaikkee tähän raskaana olemiseen liittyy. Aikasemmin piti oottaa noin kaks viikkoo ennen kuukautisten alkua mutta nyt plussasta pitää oottaa kuukausi neuvolaan ja siitä vähintään viikko ultraan.

3 raskaustestiä ei voi olla väärässä. Jotain sillä täytyy olla. Lähipiirissä on ollu sen verran kaikenlaista etten ihan vielä voi olla luottavainen että kaikki on hyvin. Tieto lisää tuskaa. Silti tavallaan jo suunnittelen ristiäisjuhlia pidettäväksi mun vanhempien tykönä ens kesänä kun niillä on paremmin tilaa.

8+5

Plussatuulia...

Uskomatonta. Se asia mitä olen toivonut koko ikäni on tullut toteen. Oon saanu sulatella tätä asiaa jo kolme viikkoa. Miten se aika niin matelee? Tuntuu että raskaustestin teosta olisi jo ijäisyys. Tupakoinnin lopetin jo puolitoista vuotta sitten eikä alkoholiakaan kovin usein juo. Toistaiseksi raskaus on muuttanu aika vähän jokapäiväistä elämääni. Ehkä suurin ero tällä hetkellä koskee kahvia. En ole mikään kova kahvin kittaaja mutta kolmivuorotyötä tekevänä joudun yöllä turvautumaan kahviin piristeenä. Suurin suositeltava annos kofeinia on 300mg eli 3 pientä (kuka sellasia edes juo?) kuppia. Toistaiseksi kaikki on sujunutkin hyvin. Saa nähdä miten sitten kun iki-ihanat pätkäaamut astuu kuvioon. En oo koskaan ollu mikään aamuihminet ja unet ennen aamuvuoroa jää aika vähäisiksi. Onneksi minulla ei ole ongemia ottaa päikkäreitä niin niillä saa paikattua tarvittaessa univajetta. Yleisimmin yövuorojen lomassa.

Toistaiseksi kaikki ovat ottaneet uutisen todella hyvin ja lähipiirissä tätä on jo odotetukin. Alunperin olisin halunnut odottaa ensimmäisen kolmanneksen ennen kun kerrotaan mutta kun se pluss pärähti testiin niin sitähän halusi kuuluttaa koko maailmalle. Ei ihan niin avoimia olla oltu mutta vanhemmille ja sisaruksille kerrottiin seuraavana päivänä. Ja ystäville sitten pikkuhiljaa kun sopiva tilaisuus on tullut. Jännittäviä aikoja elämme! Vielä pitäisi reilu viikko odottaa ensimmäistä neuvola-aikaa. Kovasti mietityttää että tuleeko ja kuinka paljon sanomista mun painosta. Oon aina ollu ylipainonen. Pienestä pitäen. Aikamoista jojoilua aikuisikä. Viime syksynä otin kuukausikortin kuntosalille ja pudotin tas hyvän määrän Sitte joain tapahtu ja paino jumi. Ees taas samat kilot lukemattomia kertoja. Kesä meniki sitte pinon puolelta uskomattoman penkin ale ja painoo tuli ihan liikaa. Nyt niitä sitte tässä pudotellaan. Ihan pikkuhiljaa. Terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla. Ei poppaskonsteja. Jossain vaiheessa raskautta varmasti paino alkaa nosta ja vatsa kasvaa kunhan terveys etusijalla niin eiköhän kaikki mee hyvin.    

Raskaana kunnes toisin todistetaan.